Paineita ja kaunista elämää

Viime päivien aikana sisältäni on noussut painetta, huolta ja kipua. Se liittyy tuntemattomaan tulevaisuuteen. Mistä toimeentulo kolmen viikon päästä. Jäämmekö tänne Savoon vai muutammeko jonnekin, minne? Löytyykö meille töitä? Pitääkö elämä huolta? Ainakin just nyt pitää. Chi kung ja hiljentyminen auttavat. Ja metsä. Metsään kun menen, huolet katoavat saman tien. Ihmeellistä. Eilen tajusin vahvasti, että työni on ensin hoitaa energeettisesti paineet pois sisältäni, rauhoittua ja laskeutua nykyhetkeen ruumiini sisällä. Ulkoinen hoituu kyllä. Paineiden ja huolien paikasta käsin asioiden hoitaminen ei ole hyvää. Eivätkä huolet saa minua koko ajan valtaansa. Hyvää ja kaunista on koko ajan yllin kyllin. Nauttiminen ja rakkaus eivät pahenna tilannetta.

Viron maisemissa

Juhlakakku

Kevätherkkuja

Parsaa, korvasieniä (Simo toi metsästä), koivunmahlaa on herkuteltu parvekkeella, jonne perustin yrttitarhan. Käden ulottuvilta löytyy nyt persiljaa, tilliä, ruohosipulia, timjamia, viinisuolaheinää, oreganoa ja minttua. Ja tietenkin kukkia on myös.

Ja helteet saapuivat. Koivunlehdet ovat kasvaneet silmissä kahden päivän ajan. Lehtien vaalean vihreä sävy on tuore, raikas ja pirteä. Keräsimme ja kuivasimme nokkosta ja mesiangervoa.

Kaikki ateriat nautitaan parvekkeella. Linnut konsertoivat yötä päivää. Ensimmäinen purjevene lipui järvellä eilen, soutajia ja muita veneitä on jo näkynyt pitkään. Tervapääskyt saapuivat tänä aamuna kun söimme aamiaista ja ne antoivat meille lentonäytöksen. Nämä ihme kiitäjät parittelevat ja voivat nukkuakin lennossa.

Huomenna lähdemme viikoksi tutustumaan Viron luonnon kauneuteen.

Helmipäivässä helmihetkessä

Tämä päivä ei ole minulle työntekoa, valmistautumista jotakin tulevaa päivää varten, vaikka kaikenlaista touhuankin. Mieleni yrittää ahkerasti, ahnehtien kertoa minulle, että kun nyt suoritan sitä ja tätä mahdollisimman paljon, tulevaisuudessa voin ihailla saavutuksia ja kätteni jälkiä ja levätä ihastellen, miten kaikki on kunnossa. Pelkkää mielikuvutusta. En usko sinua, mieleni. Kaikki tulee aina olemaan kesken (ja samalla kunnossa). Kuolemaani saakka. Tämä päivä, tämä hetki on kaunis, ainutlaatuinen helmi.

Uutta

Joogasin pitkästä aikaa. Tauko on tehnyt hyvää. Ja chi -harjoitukset. Jooga oli ihan uutta. Rauhallista, nautinnollista, vahvasti energeettistä, tilavampaa, kevyempää. Sen jälkeen olo oli maadoittunut, keveä, tasapainoinen, vitaalinen, täyttymyksellinen.

Huomaan, miten ruumiini nauttii kun annan sille huomiota. Ja jos katoan pitkäksi aikaa hoitamaan ulkoisia puitteita, kuten opiskelutöitä, siivouksia jne. hätä nousee sisälläni. Ensimmäinen kotini on tila sisälläni ja nahkapussi sen ympärillä on rakas ja tärkeä!

Linnut (ja minä) villeinä

Teimme koulussa pienen linturetken tänään. Katselimme putkilla ja kiikareilla töyhtöhyyppiä, lokkeja, variksia, kurkia, joutsenia, suokukkoja... Meille näyttäytyi myös tuulihaukkapariskunta. Kapustarinta eli saamelaisittain bitjuusi oli täällä läpikulkumatkalla. Näimme kalasääsken pesän ja itse komean linnunkin ja lähdimme kiiruusti paikalta pois häiritsemästä. Ukkometso näyttäytyi meille metsässä. Minulle tämä lintujen opiskelu on uutta. Niin paljon erilaisia muotoja, värejä, ääniä. Lintutentissä kesäkuussa tulee olemaan yli 100 lajia, jotka pitää osata tunnistaa ja noin 40 soidinääntä. Välillä opiskellessani huomaan meneväni suorittajan paikkaan. Yritän, pänttään, stressaan tentistä. Hauskuus ja ihmettely katoaa. Mutta sitten päästän irti ja taas vaan ihailen ja ihmettelen villejä ääniä ja kauniita ja hauskojakin muotoja.

Kun kävelen luonnossa yksin, huomaan että minulle on helpompaa olla ihmettelijän ja ihailijan paikassa. Ei ole tarvetta nimetä. Erilaiset lauluäänet muodostavat yhdessä upean sinfonian. Vapaata, kaunista.

Opiskelustakin on minulle iloa. Huomaan paljon herkemmin linnut. Olen tietoisempi. Ihan kuin linnut tulisivat nyt enemmän luokseni.

Kaksin vanhassa metsässä

Vanhassa metsässä on sekaisin elävä ja kuollut. Käävät valtaavat kuolevat puut. Sammal ja varvut, jopa pikku kuuset kasvavat kaatuneella rungolla. Ihmeiden ihme, miten luonto tekee kaiken kauniisti ja kauniiksi.

Koloveden kevätmetsässä oli hiljaisuutta ja elämää. Vesi solisi kaikkialla, näkyvissä ja näkymättömissä paikoissa ja maistui hyvältä. Pyy pillitti. Hippiäinen ja punarinta lauloivat omaa säveltään. Hirvi oli tallustanut edellämme polulla, oli jättänyt lumeen jälkiään ja ruskeita papanoitaan. Teimme männynpihkasta purukumit. Halailimme puita. Koskettelimme kiviä. Tulistelimme rannassa ja joimme teetä. Ihailimme. Kiitimme. Virkistyimme. Haltioiduimme. Satumetsiä on vielä!