Rakas city-koti

Eilen illalla kävin saunassa. Välillä vilvoittelin ja haukkasin happea pihalla, tähtitaivaan alla. Siinä hetkessä nousi kiitollisuus. Näin tähdet taivaalla, pihan, puut, kynttilälyhdyn, tunsin viileän ilman ihollani, raitis ilma tuntui hyvältä hengittää. Ja samalla kuulin autojen äänet ja lentokone lensi yötaivaalla. Eikä siinä ollut mitään häiriötä. Eläköön city-piha! Mahtavaa, että kaupungissakin saan kuitenkin nauttia tähdistä ja omasta pihasta. Kaupunki antaa minulle tällä hetkellä paljon: työtä jota rakastan, ihania ihmisiä, joita saan tavata, tosi upean kuoron, tanssia - paljon tanssia kiitos, kivoja ravintoloita ja kahviloita, konsertteja, elokuvia... Tuossa hetkessä eilen ei ollut kaipuuta täydelliseen hiljaisuuteen (sisälläni oli 'täydellinen rauha') ja rakastin pihaani, elämääni, sellaisena kuin se on. Näin sen hyvänä sellaisena kuin se on.

Tosi merkittävää minulle, koska luontokaipuu on ollut sisälläni niin voimakasta ja melua ja maailmaa on ollut välillä vaikea sietää.

Perhosena

Eilen olin ihanan ystävän kanssa lounaalla. Kerroin, että täällä uudessa paikassa eivät työ- ja harrastuskuviot ole vielä selkeinä. En tiedä, en pysty päättämään, miten voisinkaan tietää ennalta miltä mikin tuntuu. Osa minua vain haluaisi, että kaikki olisi selkeää ja järjestyksessä - ja nopeasti! Rakas ystävä neuvoi minua olemaan perhosena. Se kolahti! Voinko / uskallanko sen sallia itselleni? Tässä tilanteessa kun talouskin on niin heiveröisellä pohjalla. Se kuulosti ja kuulostaa niin kauniilta. Katson onnistunko. Perhonen on keveä ja kaunis, levähtää hetken kukalla, lähtee, räpyttelee kauniita siipiään ilmassa, löytää seuraavan kukan...

Enemmän elävää

Löytöretkellä sisälle päin. Mikä elävöittää? Tänään nopearytminen tanssi ja hieno, mystinen kuu.

Tanssijatar todellisempi minussa kuin selviytyjätär

Nyt minulle on todellisempaa, aidompaa ja tärkeämpää rytmi, musiikki, tanssin liike sisälläni kuin kaikki muut maailman asiat, jotka kaipaavat järjestämistä tai huolenpitoa. Kiitos musiikki, kiitos lattarirytmit, kiitos terve ruumis, kiitos villi elämä joka liikuttaa minua luovasti ja kauniisti, ilman etukäteen mietittyjä koreografioita. Ei ole väärää liikettä. Vain nautintoa. Kiitos elämä kun toit tänään minulle peilin, oikeanlaisen musiikin, joka sytytti ilon sisälleni ja haihdutti alakuloa.

Uudessa kodissa

Lattiat pesty. Matot jo paikoillaan - kissa voi viimein huokaista helpotuksesta, kelliminen pehmeällä onnistuu. Värikkäät syyskukat odottavat pihalla ruukkuihin istutusta. Romanssi ei ole kadonnut. Päinvastoin! Kaunis pikku puutarha loistaa syksyn väreissä olohuoneen ja keittiön ikkunoista. Kynttilälyhdyt palavat. Tampere avaa hissukseen vähän kerrallaan kauneuksiaan ja ilojaan: herkullinen kasvisravintola, munkit näköalatornissa, veikeä murre, punatulkut...