keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Hän

Hän sai minut tänään nauramaan.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Aamussa

Pimeässä, hiljaisessa aamussa. Kynttilänvalossa. Kissa seuranani. Muutoksen tuulet puhaltelemassa sisälläni. Jotakin vahvistuu. Jotakin syntyy. Hyvää.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Mosaiikkitaideteoksen kauneus

Kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksi osanen. Ihanaa kun olen oppinut enemmän katsomaan kokonaisuuteen ja huomaamaan sen kauneuden. Huomaan, että kun olen yrittänyt etsiä esimerkiksi täydellistä kotia tai puritaanisempaa luontoelämää, kokonaisuus on häiriintynyt. Tai oikeastaan en ole voinut tuota tietä jatkaa kovin pitkään. Elämä sisälläni on ohjannut minua kohti tilkkutäkkielämää, kohti mosaiikkitaideteosta. Ja kun katson tällä hetkellä tuota palasista koostuvaa taideteosta, se on minulle todella kaunis. Ylellisen kaunis. Ja se elää koko ajan. Värit vaihtuvat. Ja muodot. Haluan katsoa ja nähdä sitä enemmän ja enemmän kokonaisuutena. Koska se tekee hyvää.

Näytelmän sankarittarena

Tässä näytelmässä, omassa elämässäni, minä olen pääosassa. Huomaan laittavani itseni välillä sivuosarooliin ja se ei tee hyvää. Teen sitä mitätöimällä tai arvostelemalla itseäni. Tai kun vertaan itseäni toiseen. Tai kun ihailen väärällä tavalla toista. Niin, että näen hyvän ja kauniin toisessa ilman että tunnen tuon kauniin ja hyvän sisälläni. Laitan rakkauden ulkopuolelleni. Elämä sisälläni, sua hylätä halua en.

Kohti rajatonta

Vauhdilla rapisee vanhaa minussa. Murenee. Olen luullut, että kaikki rajoitukset elämässäni ovat elämän minulle antamia ja mun on vain tyydyttävä kohtalooni. Nyt huomaan, että se olenkin minä itse jolla on pinttyneitä rajaavia ajatuskuvioita päässäni. Ja niistä voi päästää irti! Mahtavaa! Olen luonut niin paljon sääntöjä joiden mukaan elää. Luullut että elämä on ne luonut. Mutta omia ne ovatkin. Ja vain päässäni. Ne pyyhkiytyvät minusta pois pikku hiljaa, tai vauhdilla. Matkaan rajattomaan, säännöttömään. Seikkailen. Jännittävää. En tiedä minne jalkani vievät.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Jumalaisen kaunista

Iltakävelyllä kirkkaan tähtitaivaan alla pienessä pakkasessa. Puut, pensaat, kivet ja maa valkoisessa, kimaltavassa, pehmeässä lumikuorrutteessa. Uskomatonta kauneutta. Ja minä saan kävellä kaiken keskellä. Ihmeellistä. Kiitos.