perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kevättä

Uimarannan kalliolta oli sulanut lumi. Pitkän talven jälkeen pääsin sinne kumppareilla kävelemään. Lokit lentelivät veden yllä. Pilvisestä päivästä huolimatta kevään riemu oli aistittavissa. Lintujen lentopyrähdykset ja laulu, siellä täällä soliseva vesi, erikoiset maan mutaiset tuoksut paljastivat, että uusi kasvukausi on alkanut.

Mies palasi kotiin Lapin vaellukselta. Kuherrus täyttää talon -ihanaa.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Kevyttä, pehmeää ja kaunista

Lanteet keinuvat Angélique Kidjon tahdissa. Illan ensimmäinen tähti on syttynyt kirkkaalle, kultareunaiselle taivaalle. Maljakoissa on hennon roosan värisiä ruusuja.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Rakkaudella hoidettu koti

On hyvä siivota ja tehdä arkiaskareita kun olen sisälläni rakkauden tilassa. Silloin ulkoinenkin kotini on rakkaudella hoidettu ja koristeltu. Ei kivulla, ei suorittamisella, ei velvollisuudella, ei kiireellä. Ja itse työssä ei ole mitään vikaa. Voin jopa nauttia. Ja antaa luovuuden virrata. Roskapussia viedessä tuntea sieraimissani raikkaan kevätilman. Ihastella pyykkinarulla roikkuvien vaatteiden värejä. Tanssittaa pölyrättiä pöydän pinnalla. Keksiä uusia paikkoja tavaroille. Kiittää hienoa robottitiimiä, joka minua auttaa suunnattomasti: arvoisa pölynimuri, hänen korkeutensa pyykkikone ja uskollinen palvelija astianpesukone. Valtava lahja kun on ehjä ruumis ja kaikki aistit tallella. Ja kaunis koti -sisällä ja ulkona.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Koti

Kotini. Rakkaus on kotini. Hyvä sisälläni. Kukaan ei voi koskaan viedä sitä minulta pois vaikka ulkoiset häiriöt välillä peittäisivät sen. Siellä se on, pohjalla minussa. Se on rauhaa, keveyttä, tyhjyyttä minussa. Se on ei haluamista. Se on ei pyrkimistä mihinkään. Se on täyttymyksen tila.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Aamupäivän reportaasi

Hiljaista. Kaunista. Rauhaa. Tilaa.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Devonin kevään tunnelmia




Elämä tanssittaa

Englannin matka virkisti, elävöitti, ilahdutti, uudisti minua. Chi kung -harjoitukset pumppasivat elämänenergiaa sisälleni pehmeästi ja kauniisti. Energia paljasti myös esiin kipumöykyn vatsassani ja sulatti sitä pois pikkuhiljaa kurssin loppupäivien aikana. Valheellista minussa paljastui ja mureni, ja todellinen nousi enemmän esiin. Se tuntuu sisälläni helpotuksena, keveytenä, kauneutena ja rauhana.

Sisäinen on tärkeämpää kuin ulkoinen. Se minulle taas kirkastui. Kerroin opettajalle, Clivelle, rakkaudestani luontoon ja toisaalta rankoista vaatimuksista, joita en luontokoulussa pysty täyttämään ja jotka toisinaan saavat luonnossa olemisen tuntumaan suorittamiselta . Älykäs opettaja sanoi minulle: “Luonto on sisälläsi. Lakkaa etsimästä sitä ulkopuoleltasi.” Olen tosi kiitollinen noista sanoista. Ne ovat totta minulle.

Aikanaan, vuosikausia, etsin myös kauneutta ulkoapäin. Kävin mallikoulun, menestyin vähän ja luulin pitkään, että elämässä kaikki on hyvin jos vain saa pidettyä tietyt mitat ja näyttää kauniilta. En kuitenkaan saanut pidettyä noita mittoja ja malliura lipui pois ulottuviltani, mikä on suuri siunaus. Mallimaailma ei tuonut sisäistä täyttymystä. Koin, että siinä keskitytään kuoreen. Maailma tuntui tuota kuoren kimallusta kuitenkin arvostavan ja moni esitti huolensa aina kun lihoin vähän ja kun laihduin, sain posititiivista huomiota. Lopulta sisällä kipu oli niin suurta, että voimat eivät riittäneet ulkoisen kauneuden ylläpitämiseen. Lihoin kunnolla, luovutin, en jaksanut jahdata kauneutta ulkoapäin. Hyvä, että niin tapahtui. Siitä lähti tutustuminen sisäiseen todellisuuteen, kohti kotia sisälläni, kipuja matkalla kohdaten. Ilo lisääntyi, kauneus lisääntyi, täyttymys lisääntyi. Tuolla matkalla olen vieläkin.

Mikä helpotus. Ei tarvitse etsiä, haluta, huolehtia. Kaikki arteet ovat sisälläni. Ja elämä kantaa ja tanssittaa!!