Tämä päivä ei ole minulle työntekoa, valmistautumista jotakin tulevaa päivää varten, vaikka kaikenlaista touhuankin. Mieleni yrittää ahkerasti, ahnehtien kertoa minulle, että kun nyt suoritan sitä ja tätä mahdollisimman paljon, tulevaisuudessa voin ihailla saavutuksia ja kätteni jälkiä ja levätä ihastellen, miten kaikki on kunnossa. Pelkkää mielikuvutusta. En usko sinua, mieleni. Kaikki tulee aina olemaan kesken (ja samalla kunnossa). Kuolemaani saakka. Tämä päivä, tämä hetki on kaunis, ainutlaatuinen helmi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti