Vanhassa metsässä on sekaisin elävä ja kuollut. Käävät valtaavat kuolevat puut. Sammal ja varvut, jopa pikku kuuset kasvavat kaatuneella rungolla. Ihmeiden ihme, miten luonto tekee kaiken kauniisti ja kauniiksi.
Koloveden kevätmetsässä oli hiljaisuutta ja elämää. Vesi solisi kaikkialla, näkyvissä ja näkymättömissä paikoissa ja maistui hyvältä. Pyy pillitti. Hippiäinen ja punarinta lauloivat omaa säveltään. Hirvi oli tallustanut edellämme polulla, oli jättänyt lumeen jälkiään ja ruskeita papanoitaan. Teimme männynpihkasta purukumit. Halailimme puita. Koskettelimme kiviä. Tulistelimme rannassa ja joimme teetä. Ihailimme. Kiitimme. Virkistyimme. Haltioiduimme. Satumetsiä on vielä!
Koloveden kevätmetsässä oli hiljaisuutta ja elämää. Vesi solisi kaikkialla, näkyvissä ja näkymättömissä paikoissa ja maistui hyvältä. Pyy pillitti. Hippiäinen ja punarinta lauloivat omaa säveltään. Hirvi oli tallustanut edellämme polulla, oli jättänyt lumeen jälkiään ja ruskeita papanoitaan. Teimme männynpihkasta purukumit. Halailimme puita. Koskettelimme kiviä. Tulistelimme rannassa ja joimme teetä. Ihailimme. Kiitimme. Virkistyimme. Haltioiduimme. Satumetsiä on vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti