Teimme koulussa pienen linturetken tänään. Katselimme putkilla ja kiikareilla töyhtöhyyppiä, lokkeja, variksia, kurkia, joutsenia, suokukkoja... Meille näyttäytyi myös tuulihaukkapariskunta. Kapustarinta eli saamelaisittain bitjuusi oli täällä läpikulkumatkalla. Näimme kalasääsken pesän ja itse komean linnunkin ja lähdimme kiiruusti paikalta pois häiritsemästä. Ukkometso näyttäytyi meille metsässä. Minulle tämä lintujen opiskelu on uutta. Niin paljon erilaisia muotoja, värejä, ääniä. Lintutentissä kesäkuussa tulee olemaan yli 100 lajia, jotka pitää osata tunnistaa ja noin 40 soidinääntä. Välillä opiskellessani huomaan meneväni suorittajan paikkaan. Yritän, pänttään, stressaan tentistä. Hauskuus ja ihmettely katoaa. Mutta sitten päästän irti ja taas vaan ihailen ja ihmettelen villejä ääniä ja kauniita ja hauskojakin muotoja.
Kun kävelen luonnossa yksin, huomaan että minulle on helpompaa olla ihmettelijän ja ihailijan paikassa. Ei ole tarvetta nimetä. Erilaiset lauluäänet muodostavat yhdessä upean sinfonian. Vapaata, kaunista.
Opiskelustakin on minulle iloa. Huomaan paljon herkemmin linnut. Olen tietoisempi. Ihan kuin linnut tulisivat nyt enemmän luokseni.
Kun kävelen luonnossa yksin, huomaan että minulle on helpompaa olla ihmettelijän ja ihailijan paikassa. Ei ole tarvetta nimetä. Erilaiset lauluäänet muodostavat yhdessä upean sinfonian. Vapaata, kaunista.
Opiskelustakin on minulle iloa. Huomaan paljon herkemmin linnut. Olen tietoisempi. Ihan kuin linnut tulisivat nyt enemmän luokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti