Eilen illalla auringonlasku värjäsi taivaan ja veden pinnan aivan purppuranpunaiseksi. Katselin maisemaa hämmästyneenä pitkään. Tuo suuri määrä purppuraa avasi sisälläni rakkautta, kauneutta ja luottamusta. Elämä on ihan selvästi romantikko! Ja minä olen myös. Vielä aamulla pelkäsin joutuvani elämään kireydessä ja kuivuudessa. Mutta nyt tiedän, että ei elämä halua minulle pahaa. Aamuyöstä alkoi sataa. Oli ihanaa juosta alasti sateessa järveen, pehmeään veteen. Sadepisarat soittivat heleitä säveliä kohdatessaan järven pinnan. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma ja kaunis höyry nousi sen pintaan. Tuli takassa ja lämmin aamutee odottivat järvestä saapuneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti