Myllerryksessä

Minussa tapahtuu. Annan tapahtua. Aaltoja, annoksia kärsimättömyyttä ja huolta nousee. Sitten aallot tyyntyvät. Kaiken keskellä kaunis elämä ympäröi minua ja todellista hätää ei ole. Yhdyn tämän hetken hyvään ja kauneuteen, kunnes elämäntilanteeni epätietoisuus on taas mielelleni liikaa ja kärsimättömyyden aalto saa minut taas hetkeksi valtaansa, kunnes taas onnistun päästämään siitä irti. Luulen välillä, että minulla on kiire saada asiat kuntoon. Mutta sitten taas näen selkeästi, että se en ole minä, joka saa asiat kuntoon. Elämä on johtaja ja määrää tahdin. Nöyrryn. Luotan. Nautin elämästä. Hyväksyn sen, että kohtaan sisältäni nousevia aaltoja niin kauan kuin niitä nousee. Ehkäpä koko loppuelämäni. Iik! Turha pyristellä. Turha nalkuttaa. Kiitos kaikesta hyvästä ja kauniista, jota samanaikaisesti on ympärilläni runsaasti!