Ilahduin kun luin lehdestä, että sana romanssi tulee keskiajan latinan sanasta romance ja se tarkoittaa romaanisella kielellä kirjoitettu. Latina oli keskiajalla uskonnollisen ja tieteellisen kirjallisuuden kieli kun taas kaunokirjallisuutta julkaistiin romaanisilla kielillä. Romaaniset kielet ovat olleet yksi intohimoni ja työksenikin opetan niitä. Vielä intohimoisemmin rakastan romanssia. Romanssia nimeltä Elämä. Romaaniset kielet ovat peilanneet minulle mm. kauneutta, intohimoa, rytmiä, iloa, nautintoa, tulta, voimaa ja mystistä vetovoimaa miehen ja naisen välillä. Romanssi ei tietenkään rajoitu mihinkään tiettyyn kieleen tai kulttuuriin. Mutta riemastuttaa tämä yhteys minua silti!
torstai 30. kesäkuuta 2011
torstai 23. kesäkuuta 2011
Velvollisuuksien viidakosta vapauteen
Sisälleni oli kasvanut vahva kasvusto toisiinsa ja minuun kietoutuneita köynnöksiä: velvollisuuksien viidakko. Tiheä. Tilaa vievä. Hengitys alkoi vaikeutua. Elämä pihisi vaimeana vähäisistä raoista. Huusin jo apua. Sain kaivatun pysähtymistauon. Jonkin aikaa tuntui, että vaikka aloin katkoa hitaasti köynnöksiä, ilma ei tuntunut lisääntyvän. Köynnökset olivat juurtuneet syvälle. Muutamia päiviä vain katsoin viidakkoa. Päästin irti kitkemisestäkin. Mutta siinä olikin taikaa! Pelkkä hengittely ja kireyden ja kivun katsominen alkoi tuhota kasvustoa. Raikasta ilmaa on tullut tilalle. Luovuutta. Tekemistäkin uudesta paikasta. Ihmettelen, voiko tämä olla totta, että tekeminen ei tunnu pahalta. Elämä on kaunista ja minulta ei juuri nyt vaadita mitään. Kiitos. Tätä tilaa rakastan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)