Purppurataivas

Eilen illalla auringonlasku värjäsi taivaan ja veden pinnan aivan purppuranpunaiseksi. Katselin maisemaa hämmästyneenä pitkään. Tuo suuri määrä purppuraa avasi sisälläni rakkautta, kauneutta ja luottamusta. Elämä on ihan selvästi romantikko! Ja minä olen myös. Vielä aamulla pelkäsin joutuvani elämään kireydessä ja kuivuudessa. Mutta nyt tiedän, että ei elämä halua minulle pahaa. Aamuyöstä alkoi sataa. Oli ihanaa juosta alasti sateessa järveen, pehmeään veteen. Sadepisarat soittivat heleitä säveliä kohdatessaan järven pinnan. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma ja kaunis höyry nousi sen pintaan. Tuli takassa ja lämmin aamutee odottivat järvestä saapuneita.

Ystävä

Kiitos kun olet olemassa. Rakastan kohdata sinua. Elävöidyn tapaamisestamme. Olet erilainen. Olet kaunis. Näen sinut. Kuulen sinut. Sinä näet ja kuulet minut. Mielettömän ihanaa ja kallisarvoista minulle.

Retorinen kysymys

Kannattaako lopulta muuta kuin rakastaa?

Tämä tässä on hyvää nyt

Syvenevään rauhaan laskeutumista ja oivallusta siitä, että onni on olla tyytyväinen siihen mitä on eikä yrittää parannella liikoja, etsiä täydellisyyttä tai odottaa valmista.

Helteestä hellänä nautiskellen

Kesän ensimmäiset mustikat ja metsämansikat aamumyslissä. Punakultaisten korentojen lentoa. Lumpeenkukat järvessä. Herkänkauniita, pikkuisia, keltaisia rätvänöitä siellä täällä pihalla. Pehmeän, viilentävän veden hyväilyä iholla. Raikkaan, rakkaan tuulen puhalluksia helteen keskellä. Jääkylmää koivunmahlaa pikarissa -satumaista juhlajuomaa.

Hiljaisuutta, lepoa, hidasta elämää

Kun tuleva on tuntematon eikä siitä ole aavistustakaan, elän intensiivisemmin tätä hetkeä. Mökkikin on vuokrattu. Ei tarvitse miettiä tulevia remontti- tai parannustöitä. Tämä lepo ja ei tietäminen on tervetullutta (vaikkei koko ajan helppoa olekaan). Rakastan enemmän ja enemmän elää päivää niin, etten tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, suunnittelematta. En ole siinä ollut kovinkaan hyvä, mutta nyt siihen on hyvä mahdollisuus. Viime päivinä olen antanut itseni levätä kun siltä tuntuu, vaikka joku minussa panikoisikin, että jos laiskottelen, valtava hallitsematon työvuori rojahtaa päälleeni. Niin ei ole käynyt. Päinvastoin, on tuntunut siltä, että asiat soljuneet aika vaivattomasti. Elämä hellii minua. Otan sen kiitollisena vastaan.