Hyvää

Hyvää energiaa sisälläni. Tyytyväisyyttä. Kiitos.

Myllerryksessä

Minussa tapahtuu. Annan tapahtua. Aaltoja, annoksia kärsimättömyyttä ja huolta nousee. Sitten aallot tyyntyvät. Kaiken keskellä kaunis elämä ympäröi minua ja todellista hätää ei ole. Yhdyn tämän hetken hyvään ja kauneuteen, kunnes elämäntilanteeni epätietoisuus on taas mielelleni liikaa ja kärsimättömyyden aalto saa minut taas hetkeksi valtaansa, kunnes taas onnistun päästämään siitä irti. Luulen välillä, että minulla on kiire saada asiat kuntoon. Mutta sitten taas näen selkeästi, että se en ole minä, joka saa asiat kuntoon. Elämä on johtaja ja määrää tahdin. Nöyrryn. Luotan. Nautin elämästä. Hyväksyn sen, että kohtaan sisältäni nousevia aaltoja niin kauan kuin niitä nousee. Ehkäpä koko loppuelämäni. Iik! Turha pyristellä. Turha nalkuttaa. Kiitos kaikesta hyvästä ja kauniista, jota samanaikaisesti on ympärilläni runsaasti!

Tulevasta en tiedä mitään

Onni ja ilo - todellisia vain tässä hetkessä!

Illan kauneudesta mykistyneenä

Purppurainen auringonlasku. Samaan aikaan toisella puolen taivasta kuu piilossa. Sen hienoa, mystistä valoa loistaa pilvihötön lävitse. Tähti kimaltaa keskellä.

Kiitos, rakastettuni

Suurta kiitollisuutta siitä, että elämä on antanut minulle ihanan kumppanin, jonka kanssa saan elää tätä seikkailua. Ihana lahja saada koskettaa. Nauraa yhdessä. Ihmetellä ja ihastella.

Raikasta kauneutta

Pihlajanmarjat oranssihtavat jo. Raikkautta ilmassa. Illat ovat vielä lämpimiä, mutta sen verran hämäriä, että lyhtyjen ja kynttilöiden kanssa on ihana tunnelmoida. Parvekekukat loistavat kirkkaissa väreissä. Järven vesi on vielä lämmintä, mutta illalla uimarannalla on rauhaisaa. Uinti kirkkaassa vedessä hiljaisuuden keskellä on ylellistä. Viinimarjat aamumyslissä ovat kirpeänmakeita ja kauniita.

Ravinto

Rakkaus on ravintoni.

Elämän käsissä

Kuiskin sisälleni: luota elämään, anna kaikki langat elämän käsiin. Koreografia ei ole minun hallinnassani. Mikään ei ole minun hallinnassani. Luovu haluistasi. Tanssi rentona tässä hetkessä parhaasi mukaan. Se riittää.

Vihainen luontoäiti

Viime torstaina luonto näytti voimansa täällä Savossa. Hetken kestänyt myrsky kaatoi valtavasti puita, kokonaisia metsiä. Yritimme yöllä päästä mökillemme yksin jääneen kissan luokse, mutta koko mökkitietä ei kaatuneilta puilta näkynyt. Seuraavana aamuna yritimme uudestaan toista kautta ja lopulta onnistuimmekin kun Simo kahlasi erään joen yli ja tuli hakemaan minut soutuveneellä toiselta rannalta. Kiitos elämä kun pidit kissasta huolta. Ja mökistämme. Rannan puut olivat ihmeellisesti säästyneet. Takapihalla ja tiellä kaatuneita suuria puita oli. Hurja maisema järkytti. Tuli sellainen olo että luontoäiti on vihainen. Olisin halunnut mennä auttamaan metsämiehiä tuhon siivouksessa, mutta voimani eivät siihen riittäneet kahden tunnin yöunen ja metsässä tarpomisen jälkeen. Tai edes olisin voinut viedä kahvia ja pullaa työmiehille, mutta sekään ei mökkivarustuksilla onnistunut. Ihmeellisesti mökkitiemme saatiin lähes avattua seuraavaan iltapäivään mennessä. Kiitin mielessäni kaikkia metsäkonemiehiä ja elämää. Tuli nöyrä olo. Tajusin miten pieni olen elämän edessä ja miten vähäiset ovat voimani. Mutta se on ok. Elämä kannattaa ja huolehtii kokonaisuudesta. Riittää että teen oman osuuteni, voimiani ylittämättä. Olen toisten kanssa samassa, yhteisessä verkossa. Jokainen antaa tilanteeseen omaa parastaan. Ja paljon rakkautta avautui tuona yönä ja seuraavana päivänä monien toisten järkyttyneiden kanssa. Se oli hienoa.