Palasia sieltä sun täältä

Jotain on melko hiljattain radikaalisti muuttunut sisälläni ja ulkoisessa elämässäni. Aikaisemmin olen tiukemmin keskittynyt kerrallaan yhteen asiaan. Elämä on ollut välillä hyvin työvoittoista, sitten opiskelu on vallannut tilan, tai sitten kotielämä, parisuhde, liikunta... Nyt muutamien viime kuukausien aikana on tapahtunut suuri muutos. Huiskin vähän sinne sun tänne. Mikään osa-alue ei saa minulta pitkään perusteellista huomiota. Piipahdan hetken yhdessä, sitten se jää kesken (huom! kesken ja levälleen jättäminen on ollut ja yhä on minulle huippuvaikeaa) ja toinen juttu saa huomioni. Kaikki alueet, tällä hetkellä parisuhde, työnhaku, italian opiskelu, kodin sisustus, liikunta ja muut harrastukset, ruuanlaitto, siivous, ystävien tapaaminen... saavat kaikki jonkin verran huomiota. Asiat eivät 'edisty' kovinkaan nopeasti tai muutenkaan ole hallitussa tärkeysjärjestyksessä. Vain hetkessä voin tietää mikä milloinkin on tärkeintä ja hyvää minulle. Kaikki yritykseni asettaa itselleni kehitystavoitteita minkään osa-alueen suhteen aiheuttavat vain suurta painetta, joten parempi tiputtaa tavoitteellisuutta ja aikatauluja pois niin paljon kuin vain pystyn. Tekemisestä on tullut pehmeämpää, vähemmän tehokasta ja samalla nautinnollisempaa. Mikään ei ole kovin tärkeää. Tai kaikki on tärkeää. Elämä ja rakkaus, kyllä, on tärkeää.