Vauhdilla rapisee vanhaa minussa. Murenee. Olen luullut, että kaikki rajoitukset elämässäni ovat elämän minulle antamia ja mun on vain tyydyttävä kohtalooni. Nyt huomaan, että se olenkin minä itse jolla on pinttyneitä rajaavia ajatuskuvioita päässäni. Ja niistä voi päästää irti! Mahtavaa! Olen luonut niin paljon sääntöjä joiden mukaan elää. Luullut että elämä on ne luonut. Mutta omia ne ovatkin. Ja vain päässäni. Ne pyyhkiytyvät minusta pois pikku hiljaa, tai vauhdilla. Matkaan rajattomaan, säännöttömään. Seikkailen. Jännittävää. En tiedä minne jalkani vievät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti