Metsä koskettaa

Luonto koskettaa syvälle, syvälle. Metsässä maailma katoaa. On helppo hengittää. Olo tuntuu aidolta, kotoisalta.

Toissapäivänä nuuhkaisin männyn kuorta. Tuoksu meni lävitseni ja tunsin sen alhaalla, vatsassani saakka ja se kosketti, liikautti minussa jotakin. Pureskelin katajanneulasta. Maku toi minuun tuulahduksen aitoutta, jotakin "vanhaa" ja alkuperäistä, rakasta. Sanoilla on aistimusta vaikea kuvata.

Metsä on yllätyksiä ja kauneutta täynnä. Punainen satulintu näyttäytyi minulle eilen. Sitten huomasin kuun. Pysähdyin ihailemaan. Hyvää on ylenpalttisesti. Ja kaikki niin kaunista.