Hän

Hän sai minut tänään nauramaan.

Aamussa

Pimeässä, hiljaisessa aamussa. Kynttilänvalossa. Kissa seuranani. Muutoksen tuulet puhaltelemassa sisälläni. Jotakin vahvistuu. Jotakin syntyy. Hyvää.

Mosaiikkitaideteoksen kauneus

Kokonaisuus on tärkeämpi kuin yksi osanen. Ihanaa kun olen oppinut enemmän katsomaan kokonaisuuteen ja huomaamaan sen kauneuden. Huomaan, että kun olen yrittänyt etsiä esimerkiksi täydellistä kotia tai puritaanisempaa luontoelämää, kokonaisuus on häiriintynyt. Tai oikeastaan en ole voinut tuota tietä jatkaa kovin pitkään. Elämä sisälläni on ohjannut minua kohti tilkkutäkkielämää, kohti mosaiikkitaideteosta. Ja kun katson tällä hetkellä tuota palasista koostuvaa taideteosta, se on minulle todella kaunis. Ylellisen kaunis. Ja se elää koko ajan. Värit vaihtuvat. Ja muodot. Haluan katsoa ja nähdä sitä enemmän ja enemmän kokonaisuutena. Koska se tekee hyvää.

Näytelmän sankarittarena

Tässä näytelmässä, omassa elämässäni, minä olen pääosassa. Huomaan laittavani itseni välillä sivuosarooliin ja se ei tee hyvää. Teen sitä mitätöimällä tai arvostelemalla itseäni. Tai kun vertaan itseäni toiseen. Tai kun ihailen väärällä tavalla toista. Niin, että näen hyvän ja kauniin toisessa ilman että tunnen tuon kauniin ja hyvän sisälläni. Laitan rakkauden ulkopuolelleni. Elämä sisälläni, sua hylätä halua en.

Kohti rajatonta

Vauhdilla rapisee vanhaa minussa. Murenee. Olen luullut, että kaikki rajoitukset elämässäni ovat elämän minulle antamia ja mun on vain tyydyttävä kohtalooni. Nyt huomaan, että se olenkin minä itse jolla on pinttyneitä rajaavia ajatuskuvioita päässäni. Ja niistä voi päästää irti! Mahtavaa! Olen luonut niin paljon sääntöjä joiden mukaan elää. Luullut että elämä on ne luonut. Mutta omia ne ovatkin. Ja vain päässäni. Ne pyyhkiytyvät minusta pois pikku hiljaa, tai vauhdilla. Matkaan rajattomaan, säännöttömään. Seikkailen. Jännittävää. En tiedä minne jalkani vievät.

Jumalaisen kaunista

Iltakävelyllä kirkkaan tähtitaivaan alla pienessä pakkasessa. Puut, pensaat, kivet ja maa valkoisessa, kimaltavassa, pehmeässä lumikuorrutteessa. Uskomatonta kauneutta. Ja minä saan kävellä kaiken keskellä. Ihmeellistä. Kiitos.

Katrinpäivän aamu

Sain lahjaksi Leonard Cohenin uusimman levyn. Tulin hellityksi suukoilla ja aamiaisella. Sytytin olohuoneen kynttilät ja ulkolyhdyn. Tanssin pyjama päällä ruusujen ja syklaamien ympäröimänä Cohenin kauniiden kappaleiden säestyksellä. Tosca kissa kellahti selälleen lattialle nauttimaan. Ei mitään kiirettä minnekään. Ihana perhe ja ihana elämä minulla!

No standard

Minulla on lupa elää omannäköistäni elämää. Tuon luvan myönsin itselleni tänään :-). Enkä pyydä anteeksi jos aiheutan pahennusta.

Täydellistä elämää

En jää mistään paitsi. Kaikki mikä tapahtuu minulle, kuuluu olla niin.

Rohkeutta olla rehellinen

En tarvitse taistelua kun minulla on rohkeutta tuoda esiin totuuteni.

Hereillä

Tämä päivä ei ole merkityksetön.

Kipu

En ohita sinua, kipu. En puske itseäni väkisin toimintaan. En anna ajatusten peittää sinua. Haluat tulla huomatuksi. Pysähdyn. Huomaan sinut. Kerro minulle. Olen kanssasi. Ympäröin sinut rakkaudellani. Saat olla. Saat myös sulaa rakkauteeni.

Parasta

Kirjassa, jota eilen luin, kehoitettiin vastaanottamaan ilolla kaikkein parasta maailmassa. Mietin mikä minulle on parasta. Vastaus tuli aika pian sisältäni. Se on parasta, mikä ravitsee minua syvältä.

Vapaata rakkautta

Vapautan sinut. En enää etsi ymmärrystäsi. En enää pyydä rakkauttasi ja hyväksyntääsi tai sitä, että näkisit minut, kuulisit tai arvostaisit minua. Olet vapaa. En hylkää omaa rakkauttani. Teen niin silloin kun yritän miellyttää ja minussa nousee pelko hylätyksitulemisesta. Rakastan rakkauttani. Rakkaus ja vapaus eivät voi elää ilman toisiaan. Rakkauteni ei ole riippuvainen kenestäkään toisesta. Oikeat ihmiset ovat elämässäni - tulevat ja menevät. Minun ei tarvitse pitää kenestäkään kiinni. Rakastan kohtaamistamme rakkaudessa.

Jumalan haltuun

Mikään ei ole pysyvää eikä mikään ole hallinnassani. Ei ole mitään takeita siitä että puolisoni on kanssani tunnin päästä, huomenna tai viiden vuoden kuluttua. Ei mitään tietoa siitä, miten kauan saan asua tässä kodissa. Ei mitään takeita siitä, että ruumini pysyy yhtä terveenä kuin se on nyt. Tilanne voi muuttua koska tahansa. Ulkoisessa maailmassa ei ole mitään turvasatamaa. Tosi hurjaa. Näen yritykseni tehdä turvasatamia. Kiinnittyä ihmisiin, paikkohin, tiettyyn työhön... lista on pitkä. Se on inhimillistä, mutta ei tee hyvää minulle. Se kuollettaa. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa kaikki elämän haltuun. Kun niin teen, elämä virtaa minussa vahvemmin ja elävämmin, ja kohtaan tututkin ihmiset, paikat ja tilanteet uusina. Ja olen kiitollinen kaikesta rikkaudesta, rakkaudesta ja terveydestä joka minulla on nyt ja jota olen elämältä saanut. Kiitos, tuntematon Jumala, mystinen elämä, olet ihmeellinen. Rakastan sinua.

Palasia sieltä sun täältä

Jotain on melko hiljattain radikaalisti muuttunut sisälläni ja ulkoisessa elämässäni. Aikaisemmin olen tiukemmin keskittynyt kerrallaan yhteen asiaan. Elämä on ollut välillä hyvin työvoittoista, sitten opiskelu on vallannut tilan, tai sitten kotielämä, parisuhde, liikunta... Nyt muutamien viime kuukausien aikana on tapahtunut suuri muutos. Huiskin vähän sinne sun tänne. Mikään osa-alue ei saa minulta pitkään perusteellista huomiota. Piipahdan hetken yhdessä, sitten se jää kesken (huom! kesken ja levälleen jättäminen on ollut ja yhä on minulle huippuvaikeaa) ja toinen juttu saa huomioni. Kaikki alueet, tällä hetkellä parisuhde, työnhaku, italian opiskelu, kodin sisustus, liikunta ja muut harrastukset, ruuanlaitto, siivous, ystävien tapaaminen... saavat kaikki jonkin verran huomiota. Asiat eivät 'edisty' kovinkaan nopeasti tai muutenkaan ole hallitussa tärkeysjärjestyksessä. Vain hetkessä voin tietää mikä milloinkin on tärkeintä ja hyvää minulle. Kaikki yritykseni asettaa itselleni kehitystavoitteita minkään osa-alueen suhteen aiheuttavat vain suurta painetta, joten parempi tiputtaa tavoitteellisuutta ja aikatauluja pois niin paljon kuin vain pystyn. Tekemisestä on tullut pehmeämpää, vähemmän tehokasta ja samalla nautinnollisempaa. Mikään ei ole kovin tärkeää. Tai kaikki on tärkeää. Elämä ja rakkaus, kyllä, on tärkeää.

Tunnelmaa ja iloa

Kaunis lumisade jatkuu yhä. Kuuset, katajat, männyt ovat ihanan näköisiä. Etupihan lintulaudalla käy vilske: talitiaisia, kuusitiaisia, töyhtötiaisia, sinitiaisia, närhiä, välillä harakka ja oravakin siellä vierailevat. Kissa ei halua ulos. Liikaa lunta. Aamulla ensimmäiseksi kävin sytyttämässä kynttilät ulkolyhtyihin. Ne saavat palaa koko päivän.

Siikanevalla

Päivä Siikanevalla. Patikointia hiljaisuudessa pitkospuilla soiden yli ja metsäpoluilla. Rahkasammalet loistivat ruskan väreissä ja kylmät karpalot maistuivat raikkaalle. Metsä oli vihreän sävyjä täynnä. Ilma oli raikasta. Aurinko ja kaunis lumisade vuorottelivat. Tuli lämmitti taukopaikalla. Kuuset, katajat ja sammalet olivat uskommatoman kauniita hennossa sokerikuorrutteessaan. Hämärä saapui varhain ja kietoi meidät ja metsän hiljaiseen syliinsä. Kävelyssä pysyi nautinto ja rauha. Ylellinen päivä minulle. Kiitos.

Metsän viljaa

Urjalan mökillä

Olemme tehneet muutaman päiväretken Urjalan mökille. Aurinko paistoi molemmilla kerroilla. Puusaunan lämmössä tuli kesäinen olo. Metsästä löytyi muutama kanttarelli ja suppilovahveroita. Grillasimme makkaraa. Minulle tulee mökillä usein ihana olo heti kun sinne saavun. Pienestä tytöstä saakka paikka on hoivannut minua. Vaikka elämäni on ollut muutoksia ja muuttamisia pullollaan, Urjalan Sirola (mökkipaikan nimi) on vielä toistaiseksi pysynyt elämässäni. Ja tällä hetkellä on vain tunnin ajomatkan päässä kaupungista!

Rakas city-koti

Eilen illalla kävin saunassa. Välillä vilvoittelin ja haukkasin happea pihalla, tähtitaivaan alla. Siinä hetkessä nousi kiitollisuus. Näin tähdet taivaalla, pihan, puut, kynttilälyhdyn, tunsin viileän ilman ihollani, raitis ilma tuntui hyvältä hengittää. Ja samalla kuulin autojen äänet ja lentokone lensi yötaivaalla. Eikä siinä ollut mitään häiriötä. Eläköön city-piha! Mahtavaa, että kaupungissakin saan kuitenkin nauttia tähdistä ja omasta pihasta. Kaupunki antaa minulle tällä hetkellä paljon: työtä jota rakastan, ihania ihmisiä, joita saan tavata, tosi upean kuoron, tanssia - paljon tanssia kiitos, kivoja ravintoloita ja kahviloita, konsertteja, elokuvia... Tuossa hetkessä eilen ei ollut kaipuuta täydelliseen hiljaisuuteen (sisälläni oli 'täydellinen rauha') ja rakastin pihaani, elämääni, sellaisena kuin se on. Näin sen hyvänä sellaisena kuin se on.

Tosi merkittävää minulle, koska luontokaipuu on ollut sisälläni niin voimakasta ja melua ja maailmaa on ollut välillä vaikea sietää.

Perhosena

Eilen olin ihanan ystävän kanssa lounaalla. Kerroin, että täällä uudessa paikassa eivät työ- ja harrastuskuviot ole vielä selkeinä. En tiedä, en pysty päättämään, miten voisinkaan tietää ennalta miltä mikin tuntuu. Osa minua vain haluaisi, että kaikki olisi selkeää ja järjestyksessä - ja nopeasti! Rakas ystävä neuvoi minua olemaan perhosena. Se kolahti! Voinko / uskallanko sen sallia itselleni? Tässä tilanteessa kun talouskin on niin heiveröisellä pohjalla. Se kuulosti ja kuulostaa niin kauniilta. Katson onnistunko. Perhonen on keveä ja kaunis, levähtää hetken kukalla, lähtee, räpyttelee kauniita siipiään ilmassa, löytää seuraavan kukan...

Enemmän elävää

Löytöretkellä sisälle päin. Mikä elävöittää? Tänään nopearytminen tanssi ja hieno, mystinen kuu.

Tanssijatar todellisempi minussa kuin selviytyjätär

Nyt minulle on todellisempaa, aidompaa ja tärkeämpää rytmi, musiikki, tanssin liike sisälläni kuin kaikki muut maailman asiat, jotka kaipaavat järjestämistä tai huolenpitoa. Kiitos musiikki, kiitos lattarirytmit, kiitos terve ruumis, kiitos villi elämä joka liikuttaa minua luovasti ja kauniisti, ilman etukäteen mietittyjä koreografioita. Ei ole väärää liikettä. Vain nautintoa. Kiitos elämä kun toit tänään minulle peilin, oikeanlaisen musiikin, joka sytytti ilon sisälleni ja haihdutti alakuloa.

Uudessa kodissa

Lattiat pesty. Matot jo paikoillaan - kissa voi viimein huokaista helpotuksesta, kelliminen pehmeällä onnistuu. Värikkäät syyskukat odottavat pihalla ruukkuihin istutusta. Romanssi ei ole kadonnut. Päinvastoin! Kaunis pikku puutarha loistaa syksyn väreissä olohuoneen ja keittiön ikkunoista. Kynttilälyhdyt palavat. Tampere avaa hissukseen vähän kerrallaan kauneuksiaan ja ilojaan: herkullinen kasvisravintola, munkit näköalatornissa, veikeä murre, punatulkut...

Jäähyväiset Savonlinnalle

Vanha on päättymässä. Uusi avautumassa. Minussa on suurta kiitollisuutta siitä, että olen saanut elää reilun vuoden kauniissa Savonlinnassa. Välkehtivien vesien, vanhan kivilinnan luona, lintujen korkeudella, taivaan värien kanssa. Täällä on ollut eleganssia! Nämä ihanuudet tallentuneena sisälleni, seikkailu jatkuu kohti uutta.

Lahjoja

Olen tullut hellityksi. Eilen sain vaaleanpunaisen ruusupensaan rakkaalta ja runsaasti suukkoja, haleja ja hoivaa. Tänään ystäviltä omenoita, auringonkukkia, yrttejä, puolukoita ja kauniin soutumatkan hiljaisella järvellä ruskanvärisessä maisemassa. Kiitos.

Runsautta retriitissä

Vaikka tuntuu siltä, että mistään ei aukea mitään, monet jutut raukeavat tyhjiin, elämä on silti hyvää. Jokaisessa päivässä on kauneutensa. En voi menettää rakkauttani. Ihmeellistä. Runsauden sarvi on ehtymätön tässä hetkessä.

Syystunnelmaa

Harmaan kaunista. Raikasta pientä sadetta. Sadonkorjuun herkkuja. Uunissa pellillinen värikkäitä kasviksia: kesäkurpitsaa vihreää ja keltaista, paprikaa, perunaa ja valkosipuleita. Pöydällä hedelmävati täynnä luumuja, omenoita, nektariineja, päärynöitä, banaaneja. Maljakko erivärisiä ja muotoisia kukkia täynnä. Pihlajassa rastasparvi herkuttelee punaisilla marjoilla. Lämmintä yrttiteetä kupissa.

Hyvää

Hyvää energiaa sisälläni. Tyytyväisyyttä. Kiitos.

Myllerryksessä

Minussa tapahtuu. Annan tapahtua. Aaltoja, annoksia kärsimättömyyttä ja huolta nousee. Sitten aallot tyyntyvät. Kaiken keskellä kaunis elämä ympäröi minua ja todellista hätää ei ole. Yhdyn tämän hetken hyvään ja kauneuteen, kunnes elämäntilanteeni epätietoisuus on taas mielelleni liikaa ja kärsimättömyyden aalto saa minut taas hetkeksi valtaansa, kunnes taas onnistun päästämään siitä irti. Luulen välillä, että minulla on kiire saada asiat kuntoon. Mutta sitten taas näen selkeästi, että se en ole minä, joka saa asiat kuntoon. Elämä on johtaja ja määrää tahdin. Nöyrryn. Luotan. Nautin elämästä. Hyväksyn sen, että kohtaan sisältäni nousevia aaltoja niin kauan kuin niitä nousee. Ehkäpä koko loppuelämäni. Iik! Turha pyristellä. Turha nalkuttaa. Kiitos kaikesta hyvästä ja kauniista, jota samanaikaisesti on ympärilläni runsaasti!

Tulevasta en tiedä mitään

Onni ja ilo - todellisia vain tässä hetkessä!

Illan kauneudesta mykistyneenä

Purppurainen auringonlasku. Samaan aikaan toisella puolen taivasta kuu piilossa. Sen hienoa, mystistä valoa loistaa pilvihötön lävitse. Tähti kimaltaa keskellä.

Kiitos, rakastettuni

Suurta kiitollisuutta siitä, että elämä on antanut minulle ihanan kumppanin, jonka kanssa saan elää tätä seikkailua. Ihana lahja saada koskettaa. Nauraa yhdessä. Ihmetellä ja ihastella.

Raikasta kauneutta

Pihlajanmarjat oranssihtavat jo. Raikkautta ilmassa. Illat ovat vielä lämpimiä, mutta sen verran hämäriä, että lyhtyjen ja kynttilöiden kanssa on ihana tunnelmoida. Parvekekukat loistavat kirkkaissa väreissä. Järven vesi on vielä lämmintä, mutta illalla uimarannalla on rauhaisaa. Uinti kirkkaassa vedessä hiljaisuuden keskellä on ylellistä. Viinimarjat aamumyslissä ovat kirpeänmakeita ja kauniita.

Ravinto

Rakkaus on ravintoni.

Elämän käsissä

Kuiskin sisälleni: luota elämään, anna kaikki langat elämän käsiin. Koreografia ei ole minun hallinnassani. Mikään ei ole minun hallinnassani. Luovu haluistasi. Tanssi rentona tässä hetkessä parhaasi mukaan. Se riittää.

Vihainen luontoäiti

Viime torstaina luonto näytti voimansa täällä Savossa. Hetken kestänyt myrsky kaatoi valtavasti puita, kokonaisia metsiä. Yritimme yöllä päästä mökillemme yksin jääneen kissan luokse, mutta koko mökkitietä ei kaatuneilta puilta näkynyt. Seuraavana aamuna yritimme uudestaan toista kautta ja lopulta onnistuimmekin kun Simo kahlasi erään joen yli ja tuli hakemaan minut soutuveneellä toiselta rannalta. Kiitos elämä kun pidit kissasta huolta. Ja mökistämme. Rannan puut olivat ihmeellisesti säästyneet. Takapihalla ja tiellä kaatuneita suuria puita oli. Hurja maisema järkytti. Tuli sellainen olo että luontoäiti on vihainen. Olisin halunnut mennä auttamaan metsämiehiä tuhon siivouksessa, mutta voimani eivät siihen riittäneet kahden tunnin yöunen ja metsässä tarpomisen jälkeen. Tai edes olisin voinut viedä kahvia ja pullaa työmiehille, mutta sekään ei mökkivarustuksilla onnistunut. Ihmeellisesti mökkitiemme saatiin lähes avattua seuraavaan iltapäivään mennessä. Kiitin mielessäni kaikkia metsäkonemiehiä ja elämää. Tuli nöyrä olo. Tajusin miten pieni olen elämän edessä ja miten vähäiset ovat voimani. Mutta se on ok. Elämä kannattaa ja huolehtii kokonaisuudesta. Riittää että teen oman osuuteni, voimiani ylittämättä. Olen toisten kanssa samassa, yhteisessä verkossa. Jokainen antaa tilanteeseen omaa parastaan. Ja paljon rakkautta avautui tuona yönä ja seuraavana päivänä monien toisten järkyttyneiden kanssa. Se oli hienoa.

Purppurataivas

Eilen illalla auringonlasku värjäsi taivaan ja veden pinnan aivan purppuranpunaiseksi. Katselin maisemaa hämmästyneenä pitkään. Tuo suuri määrä purppuraa avasi sisälläni rakkautta, kauneutta ja luottamusta. Elämä on ihan selvästi romantikko! Ja minä olen myös. Vielä aamulla pelkäsin joutuvani elämään kireydessä ja kuivuudessa. Mutta nyt tiedän, että ei elämä halua minulle pahaa. Aamuyöstä alkoi sataa. Oli ihanaa juosta alasti sateessa järveen, pehmeään veteen. Sadepisarat soittivat heleitä säveliä kohdatessaan järven pinnan. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma ja kaunis höyry nousi sen pintaan. Tuli takassa ja lämmin aamutee odottivat järvestä saapuneita.

Ystävä

Kiitos kun olet olemassa. Rakastan kohdata sinua. Elävöidyn tapaamisestamme. Olet erilainen. Olet kaunis. Näen sinut. Kuulen sinut. Sinä näet ja kuulet minut. Mielettömän ihanaa ja kallisarvoista minulle.

Retorinen kysymys

Kannattaako lopulta muuta kuin rakastaa?

Tämä tässä on hyvää nyt

Syvenevään rauhaan laskeutumista ja oivallusta siitä, että onni on olla tyytyväinen siihen mitä on eikä yrittää parannella liikoja, etsiä täydellisyyttä tai odottaa valmista.

Helteestä hellänä nautiskellen

Kesän ensimmäiset mustikat ja metsämansikat aamumyslissä. Punakultaisten korentojen lentoa. Lumpeenkukat järvessä. Herkänkauniita, pikkuisia, keltaisia rätvänöitä siellä täällä pihalla. Pehmeän, viilentävän veden hyväilyä iholla. Raikkaan, rakkaan tuulen puhalluksia helteen keskellä. Jääkylmää koivunmahlaa pikarissa -satumaista juhlajuomaa.

Hiljaisuutta, lepoa, hidasta elämää

Kun tuleva on tuntematon eikä siitä ole aavistustakaan, elän intensiivisemmin tätä hetkeä. Mökkikin on vuokrattu. Ei tarvitse miettiä tulevia remontti- tai parannustöitä. Tämä lepo ja ei tietäminen on tervetullutta (vaikkei koko ajan helppoa olekaan). Rakastan enemmän ja enemmän elää päivää niin, etten tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, suunnittelematta. En ole siinä ollut kovinkaan hyvä, mutta nyt siihen on hyvä mahdollisuus. Viime päivinä olen antanut itseni levätä kun siltä tuntuu, vaikka joku minussa panikoisikin, että jos laiskottelen, valtava hallitsematon työvuori rojahtaa päälleeni. Niin ei ole käynyt. Päinvastoin, on tuntunut siltä, että asiat soljuneet aika vaivattomasti. Elämä hellii minua. Otan sen kiitollisena vastaan.

Kesäkuussa

Elämää luontoparatiisissa mökillä rakkaan kanssa. Uintia ulpukoiden keskellä, puusaunaa, uintia, saunaa..aamu-uintia, päiväuintia, juoksulenkkejä. Järvikalaa päivittäin. Kesäkeittiö. Niittykukkia maljakoissa. Kissa pihalla. Takkatuli illlalla. Vedenkantoa, tulen tekoa. Koivunvihreää. Laineiden liplatusta. Taivaan värit peilityynessä järvessä. Varhaisaamun taianomainen usva järven yllä. Haukkoja, lokkeja, joutsenia, pikkulintuja. Pyy poikasensa kanssa. Rupisammakko sateessa. Ritariperhonen. Sudenkorentoja eri väreissä. Jänis öisellä pihalla. Soutelua valoisassa yössä. Käen kukkua. Tuulen tuoksua. Hyttysten sinfoniaa.

Uuteen seikkailuun

Rinkka pakattu. Metsän vihreä. Taskuissa tuohta, tulitikkuja, kaunis puukko... Kullan kanssa Kuopioon päiväksi ja illalla ystävien kanssa kohti pohjoista. Kuusamoon...

Aarrearkku

Sisälläni on aarrearkku. Ihmeellinen luovuus nousee sisältäni. Ruumiini liikkeen kauneus on nautinnollista. Ääni, joka tulee minusta, on nautinnollista, sen sävyt, melodia. Kaikki nousee jostain, ilman etukäteen mietittyä koreografiaa tai nuotteja. Pysähtyminen ja tyhjyys on hyvää.

Paineita ja kaunista elämää

Viime päivien aikana sisältäni on noussut painetta, huolta ja kipua. Se liittyy tuntemattomaan tulevaisuuteen. Mistä toimeentulo kolmen viikon päästä. Jäämmekö tänne Savoon vai muutammeko jonnekin, minne? Löytyykö meille töitä? Pitääkö elämä huolta? Ainakin just nyt pitää. Chi kung ja hiljentyminen auttavat. Ja metsä. Metsään kun menen, huolet katoavat saman tien. Ihmeellistä. Eilen tajusin vahvasti, että työni on ensin hoitaa energeettisesti paineet pois sisältäni, rauhoittua ja laskeutua nykyhetkeen ruumiini sisällä. Ulkoinen hoituu kyllä. Paineiden ja huolien paikasta käsin asioiden hoitaminen ei ole hyvää. Eivätkä huolet saa minua koko ajan valtaansa. Hyvää ja kaunista on koko ajan yllin kyllin. Nauttiminen ja rakkaus eivät pahenna tilannetta.

Viron maisemissa

Juhlakakku

Kevätherkkuja

Parsaa, korvasieniä (Simo toi metsästä), koivunmahlaa on herkuteltu parvekkeella, jonne perustin yrttitarhan. Käden ulottuvilta löytyy nyt persiljaa, tilliä, ruohosipulia, timjamia, viinisuolaheinää, oreganoa ja minttua. Ja tietenkin kukkia on myös.

Ja helteet saapuivat. Koivunlehdet ovat kasvaneet silmissä kahden päivän ajan. Lehtien vaalean vihreä sävy on tuore, raikas ja pirteä. Keräsimme ja kuivasimme nokkosta ja mesiangervoa.

Kaikki ateriat nautitaan parvekkeella. Linnut konsertoivat yötä päivää. Ensimmäinen purjevene lipui järvellä eilen, soutajia ja muita veneitä on jo näkynyt pitkään. Tervapääskyt saapuivat tänä aamuna kun söimme aamiaista ja ne antoivat meille lentonäytöksen. Nämä ihme kiitäjät parittelevat ja voivat nukkuakin lennossa.

Huomenna lähdemme viikoksi tutustumaan Viron luonnon kauneuteen.

Helmipäivässä helmihetkessä

Tämä päivä ei ole minulle työntekoa, valmistautumista jotakin tulevaa päivää varten, vaikka kaikenlaista touhuankin. Mieleni yrittää ahkerasti, ahnehtien kertoa minulle, että kun nyt suoritan sitä ja tätä mahdollisimman paljon, tulevaisuudessa voin ihailla saavutuksia ja kätteni jälkiä ja levätä ihastellen, miten kaikki on kunnossa. Pelkkää mielikuvutusta. En usko sinua, mieleni. Kaikki tulee aina olemaan kesken (ja samalla kunnossa). Kuolemaani saakka. Tämä päivä, tämä hetki on kaunis, ainutlaatuinen helmi.

Uutta

Joogasin pitkästä aikaa. Tauko on tehnyt hyvää. Ja chi -harjoitukset. Jooga oli ihan uutta. Rauhallista, nautinnollista, vahvasti energeettistä, tilavampaa, kevyempää. Sen jälkeen olo oli maadoittunut, keveä, tasapainoinen, vitaalinen, täyttymyksellinen.

Huomaan, miten ruumiini nauttii kun annan sille huomiota. Ja jos katoan pitkäksi aikaa hoitamaan ulkoisia puitteita, kuten opiskelutöitä, siivouksia jne. hätä nousee sisälläni. Ensimmäinen kotini on tila sisälläni ja nahkapussi sen ympärillä on rakas ja tärkeä!

Linnut (ja minä) villeinä

Teimme koulussa pienen linturetken tänään. Katselimme putkilla ja kiikareilla töyhtöhyyppiä, lokkeja, variksia, kurkia, joutsenia, suokukkoja... Meille näyttäytyi myös tuulihaukkapariskunta. Kapustarinta eli saamelaisittain bitjuusi oli täällä läpikulkumatkalla. Näimme kalasääsken pesän ja itse komean linnunkin ja lähdimme kiiruusti paikalta pois häiritsemästä. Ukkometso näyttäytyi meille metsässä. Minulle tämä lintujen opiskelu on uutta. Niin paljon erilaisia muotoja, värejä, ääniä. Lintutentissä kesäkuussa tulee olemaan yli 100 lajia, jotka pitää osata tunnistaa ja noin 40 soidinääntä. Välillä opiskellessani huomaan meneväni suorittajan paikkaan. Yritän, pänttään, stressaan tentistä. Hauskuus ja ihmettely katoaa. Mutta sitten päästän irti ja taas vaan ihailen ja ihmettelen villejä ääniä ja kauniita ja hauskojakin muotoja.

Kun kävelen luonnossa yksin, huomaan että minulle on helpompaa olla ihmettelijän ja ihailijan paikassa. Ei ole tarvetta nimetä. Erilaiset lauluäänet muodostavat yhdessä upean sinfonian. Vapaata, kaunista.

Opiskelustakin on minulle iloa. Huomaan paljon herkemmin linnut. Olen tietoisempi. Ihan kuin linnut tulisivat nyt enemmän luokseni.

Kaksin vanhassa metsässä

Vanhassa metsässä on sekaisin elävä ja kuollut. Käävät valtaavat kuolevat puut. Sammal ja varvut, jopa pikku kuuset kasvavat kaatuneella rungolla. Ihmeiden ihme, miten luonto tekee kaiken kauniisti ja kauniiksi.

Koloveden kevätmetsässä oli hiljaisuutta ja elämää. Vesi solisi kaikkialla, näkyvissä ja näkymättömissä paikoissa ja maistui hyvältä. Pyy pillitti. Hippiäinen ja punarinta lauloivat omaa säveltään. Hirvi oli tallustanut edellämme polulla, oli jättänyt lumeen jälkiään ja ruskeita papanoitaan. Teimme männynpihkasta purukumit. Halailimme puita. Koskettelimme kiviä. Tulistelimme rannassa ja joimme teetä. Ihailimme. Kiitimme. Virkistyimme. Haltioiduimme. Satumetsiä on vielä!

Vapun kuplintaa

Aamupäivän sammakkouinnissa suu puhalteli vappukuplia veteen. Porealtaassa kuplinta jatkui. Jalkapohjat, hartiat, niska, selkä saivat paljon kuplintaa. Sitten vielä polskahdus Saimaan kylmään syliin ja lämmin sauna! Olo keveä kuin kuplalla!

Elän maalauksessa

Jäät soivat tänään rannassa mahtipontisesti. Vahva tuuli sai jäämurskan aaltoilemaan.

Kynttiläillallinen on nautittu parvekkeella auringon laskiessa. Järvi on jo lähes peilityyni. Teekupista nousee höyryä. Linnut visertävät. Jokin sentään näyttää pysyvän jykevästi paikallaan: ylväs, uljas Olavinlinna! Vaan ei sittenkään. Ohut, kapea sumuharso saapuu jostakin peittämään osan linnaa. Elän maalauksessa. Parasta tässä taulussa on, että se elää! Ja ihmeellistä, minä olen osa taulua!

Venus on noussut taivaalle. Se on siellä yksin, kirkkaana. Ennustan, että se kohta saa seuraa. Venus on vastustamaton.

Metsä koskettaa

Luonto koskettaa syvälle, syvälle. Metsässä maailma katoaa. On helppo hengittää. Olo tuntuu aidolta, kotoisalta.

Toissapäivänä nuuhkaisin männyn kuorta. Tuoksu meni lävitseni ja tunsin sen alhaalla, vatsassani saakka ja se kosketti, liikautti minussa jotakin. Pureskelin katajanneulasta. Maku toi minuun tuulahduksen aitoutta, jotakin "vanhaa" ja alkuperäistä, rakasta. Sanoilla on aistimusta vaikea kuvata.

Metsä on yllätyksiä ja kauneutta täynnä. Punainen satulintu näyttäytyi minulle eilen. Sitten huomasin kuun. Pysähdyin ihailemaan. Hyvää on ylenpalttisesti. Ja kaikki niin kaunista.

Perunanarsisseja ja aamun lumiyllätys

Hiljentymisen voima

Eilen kaikki tekeminen alkoi tökkimään ja tuntumaan suorittamiselta. Mieleni pommitti minua kaikenlaisilla velvollisuuksilla ja hoidettavilla asioilla. Tunsin, miten vatsani alueella oli kireyttä, 'kuivuutta' ja jännitystä. Tunsin olevani vankina aikaputken ja pakkotekemisten verkossa. Mitä tahansa yritin tehdä, se tuntui ikävältä.

Lopetin tekemisen. Menin parvekkeelle istumaan. Istuin ja hiljennyin silmät kiinni pitkään, ehkä tunnin tai kaksi. Mikä nautinto oli löytää tyhjää sisältäni ja olla yhtä tyhjän kanssa. Välillä avasin hetkeksi silmiäni ja katselin virtaavaa vettä, taivasta ja lintujen lentoa. Ja sitten yhdellä silmänräpäyksellä palasin taas sisälle päin tyhjyyteen. Tunsin kireyden vatsassani ja annoin sen olla. Sieltä se pikku hiljaa alkoi sulaa lumipallon tavoin. Nautin suuresti olla ei mitään, ei kukaan, passiivinen, tietämätön mistään, kiireetön, suunnittelematon, tavoitteeton.

Jossain vaiheessa silmäni avautuivat ja jäivät katselemaan kaunista kevätillan maisemaa. Vesi liplatti uskomattoman kauniina, linnut lensivät villeinä, lokit kirkuivat, tuuli keinutti männyn oksia. Huomasin olevani kukkien ympäröimä. Kissa istui viereisellä tuolilla nautinnollisen näköisenä. Hain sisältä viltin ja lasin viiniä. Jatkoin istumista ja katselua. Tyhjänä, rauhallisena. Koin voimakkaan täyttymyksen ja kauneuden aistimuksen. Olin humahtanut paratiisiin. Sisällä ja ulkona yhtä aikaa. Sain yksityispianokonsertin ja ääneni yhtyi välillä säveliin ja rytmeihin.

Sitä ei koskaan voi tietää missä ja milloin paratiisin portit aukeavat. Sen olen viime aikoina kokenut. Mahtavaa on ollut huomata, että mun ei tarvitse yrittää tuota paratiisia luoda. Kauneus, ilo, ihanuus, rakkaus, nautinto vaan avautuvat kun avautuvat. Vaan hiljentyminen ja nyt -hetkessä oleminen ovat ihmeellistä taikapulveria.

Kevättä

Uimarannan kalliolta oli sulanut lumi. Pitkän talven jälkeen pääsin sinne kumppareilla kävelemään. Lokit lentelivät veden yllä. Pilvisestä päivästä huolimatta kevään riemu oli aistittavissa. Lintujen lentopyrähdykset ja laulu, siellä täällä soliseva vesi, erikoiset maan mutaiset tuoksut paljastivat, että uusi kasvukausi on alkanut.

Mies palasi kotiin Lapin vaellukselta. Kuherrus täyttää talon -ihanaa.

Kevyttä, pehmeää ja kaunista

Lanteet keinuvat Angélique Kidjon tahdissa. Illan ensimmäinen tähti on syttynyt kirkkaalle, kultareunaiselle taivaalle. Maljakoissa on hennon roosan värisiä ruusuja.

Rakkaudella hoidettu koti

On hyvä siivota ja tehdä arkiaskareita kun olen sisälläni rakkauden tilassa. Silloin ulkoinenkin kotini on rakkaudella hoidettu ja koristeltu. Ei kivulla, ei suorittamisella, ei velvollisuudella, ei kiireellä. Ja itse työssä ei ole mitään vikaa. Voin jopa nauttia. Ja antaa luovuuden virrata. Roskapussia viedessä tuntea sieraimissani raikkaan kevätilman. Ihastella pyykkinarulla roikkuvien vaatteiden värejä. Tanssittaa pölyrättiä pöydän pinnalla. Keksiä uusia paikkoja tavaroille. Kiittää hienoa robottitiimiä, joka minua auttaa suunnattomasti: arvoisa pölynimuri, hänen korkeutensa pyykkikone ja uskollinen palvelija astianpesukone. Valtava lahja kun on ehjä ruumis ja kaikki aistit tallella. Ja kaunis koti -sisällä ja ulkona.

Koti

Kotini. Rakkaus on kotini. Hyvä sisälläni. Kukaan ei voi koskaan viedä sitä minulta pois vaikka ulkoiset häiriöt välillä peittäisivät sen. Siellä se on, pohjalla minussa. Se on rauhaa, keveyttä, tyhjyyttä minussa. Se on ei haluamista. Se on ei pyrkimistä mihinkään. Se on täyttymyksen tila.

Aamupäivän reportaasi

Hiljaista. Kaunista. Rauhaa. Tilaa.

Devonin kevään tunnelmia

Elämä tanssittaa

Englannin matka virkisti, elävöitti, ilahdutti, uudisti minua. Chi kung -harjoitukset pumppasivat elämänenergiaa sisälleni pehmeästi ja kauniisti. Energia paljasti myös esiin kipumöykyn vatsassani ja sulatti sitä pois pikkuhiljaa kurssin loppupäivien aikana. Valheellista minussa paljastui ja mureni, ja todellinen nousi enemmän esiin. Se tuntuu sisälläni helpotuksena, keveytenä, kauneutena ja rauhana.

Sisäinen on tärkeämpää kuin ulkoinen. Se minulle taas kirkastui. Kerroin opettajalle, Clivelle, rakkaudestani luontoon ja toisaalta rankoista vaatimuksista, joita en luontokoulussa pysty täyttämään ja jotka toisinaan saavat luonnossa olemisen tuntumaan suorittamiselta . Älykäs opettaja sanoi minulle: “Luonto on sisälläsi. Lakkaa etsimästä sitä ulkopuoleltasi.” Olen tosi kiitollinen noista sanoista. Ne ovat totta minulle.

Aikanaan, vuosikausia, etsin myös kauneutta ulkoapäin. Kävin mallikoulun, menestyin vähän ja luulin pitkään, että elämässä kaikki on hyvin jos vain saa pidettyä tietyt mitat ja näyttää kauniilta. En kuitenkaan saanut pidettyä noita mittoja ja malliura lipui pois ulottuviltani, mikä on suuri siunaus. Mallimaailma ei tuonut sisäistä täyttymystä. Koin, että siinä keskitytään kuoreen. Maailma tuntui tuota kuoren kimallusta kuitenkin arvostavan ja moni esitti huolensa aina kun lihoin vähän ja kun laihduin, sain posititiivista huomiota. Lopulta sisällä kipu oli niin suurta, että voimat eivät riittäneet ulkoisen kauneuden ylläpitämiseen. Lihoin kunnolla, luovutin, en jaksanut jahdata kauneutta ulkoapäin. Hyvä, että niin tapahtui. Siitä lähti tutustuminen sisäiseen todellisuuteen, kohti kotia sisälläni, kipuja matkalla kohdaten. Ilo lisääntyi, kauneus lisääntyi, täyttymys lisääntyi. Tuolla matkalla olen vieläkin.

Mikä helpotus. Ei tarvitse etsiä, haluta, huolehtia. Kaikki arteet ovat sisälläni. Ja elämä kantaa ja tanssittaa!!

Kevät

Aurinkokylpy, jääpuikkoja, tip tip tip tippuu vesi siellä ja täällä, lumikasat notkahtelevat, linnut laulavat.

Kuulin minulle uusia ihmetyksen aiheita luonnosta. Ilahduin niistä. Saukko tykkää laskea liukumäkeä. Silakka voi elää 20 vuotiaaksi.

Siirryn ylihuomenna ihastelemaan Englannin kevättä. Huhujen mukaan siellä on jo kukkia!

Sisäisessä puutarhassa nyt

Uupumus nousee sisältäni jos mieleni laittaa rakkauden ja rauhan tulevaisuuteen. Mieli haluaa houkutella minut ulos omasta kauniista puutarhastani. Kauneus, ilo, rakkaus, rauha ovat NYT! Eläköön! Ei kiitos mielikuvituspuutarhoja.

Kauriin suunta

Tunnistan itsessäni kauriin vahvan tahdon kulkea, kivuta, kivuta, kivuta jonnekin. Kysymys kuuluu minne?

Vaihtoehdot:

* kohti suorituksia, saavutuksia ja kunniaa maailmassa
* kohti syvempää rauhaa, iloa ja rakkautta

Valitsen jälkimmäisen. Hihat ylös ja hommiin!

Säteillään

Ihana antaa oma säteilylaatuni yhteiseen hyvän verkkoon, jossa säteilee monia toisia, ainutlaatuisen kauniita ihmisolentoja.

Sunnuntain suloa

Sunnuntaiaamun kauneutta. Herääminen rakkaussängyssä. Toisella puolella mies, toisella kissa. Kaikki loikovat rauhassa, nautiskellen, kosketuksessa toisiinsa.

Männynoksat tanssivat tuulessa.

Miehen sormet tanssivat pianon koskettimilla. Harmaa villasukkajalka painelee pedaalia. Minä kuuntelen ja kehrään pehmeässä sisälläni.

Yö metsässä

Reilu viikko sitten vietin yön yksin laavulla, metsän sylissä. Kun kävelin lumista polkua kohti metsää, taivas oli kirkas ja tähtiä täynnä. Ylellistä. Kun saavuin laavulle, sytytin soihdun valoa tuomaan ja sitten tein tulet. Join teetä iltanuotion ääressä ja paistoin tofua ja juustoa. Väsäsin sängyn itselleni makuualustoista ja makuupussista ja pujahdin pussiin. Pienestä pussinraosta kurkistelin tähtiä. Hengitin raikasta yöilmaa. Pakkasta oli kymmenisen astetta. Ajattelin, että minulle saattaa tulla kylmä, mutta sain nukkua lämpimässä ja ilmakin lauhtui aamuyöstä. Aamulla vielä jalat makuupussin lämmössä join teetä ja söin puuroa ja kuivattuja hedelmiä. Pakkasin tavarani, tein vähän chi kungia, kiitin puita ympärilläni ja laavua, ihailin vielä maisemaa kaikessa rauhassa, ja hyvästelin yöpaikkani.

Luonto on rakas ja kaunis. Siellä oleminen tekee hyvää. Kauneus koskettaa. Luonto on täydellinen. On ihanaa passiivisena vain katsoa ja huomata, että tässä ei tarvitse koristella tai parantaa mitään. Olla kauneuden ja luonnollisen ympäröimänä. Luonto on myös villi ja hurja. Jotta voin olla vaikkapa tuon kuvatun kaltaisen yön metsässä, minun on varustauduttava oikein ellen halua kärsiä. Olen kiitollinen, että olen saanut oppia kielioppia siitä, miten olla luonnon keskellä. Välillä tuo 'säätäminen' tuntuu hurjalta. Yötä varten piti järjestellä ja pakata aika paljon tavaraa. Ja leiripaikalla tehdä sitä ja tätä. Lyhytkin matka lumen keskellä rinkka selässä on raskas. Totuus on, että maailma on ihmisen ja luonnon välissä, en pysty palaamaan aikaan, jolloin ihminen, minä toisessa muodossa, on ollut enemmän tai kokonaan yhtä luonnon kanssa. Paitsi sisälläni, hiljentyen. Eikä minun tarvitsekaan. Myönnän rajani ja olen kiitollinen saadessani palata kodin lämpöön, jossa valot syttyvät nappia painamalla ja lämmintä vettä tulee suihkusta. Jääkaapissa on ruokaa ja teen keitto onnistuu hetkessä. Mutta olen myös kiitollinen siitä, että saan kulkea luonnossa, ihailla sen kauneutta, aistia maan, veden, ilman ja tulen. Syödä luonnon antimia. Palata edes hetkeksi pieneksi elämään sen keskellä, kiireettä, kunnioituksella.

Luin laavuyön jälkeen Barry Longin A Prayer for Life -kirjan. Minun piti lukea se yhteen menoon. Tulin siitä hyvin iloiseksi koska tiedän, että vaikka se ei tapahtuisi minulle henkiökohtaisesti, tulee aika, jolloin ihminen on yhtä luonnon kanssa eikä ihmisen luomaa maailmaa ole enää välissä. Nyt on nyt, parhaani mukaan annan enemmän huomiota mysteerille, luonnolle, kauneudelle, rakkaudelle enkä tee ongelmaa säätämisestä ja kaikenlaisesta tekemisestä mikä on tarpeellista voidakseni hyvin.

Juuri nyt on villiä elämää edessäni. Tiheä lumisade, kauniita puiden runkoja, miehen aivastus, kissan maukaisu.

Villi nainen

Olen villi nainen ja mysteeri itsellenikin. Sisälläni elämä tuntuu tällä hetkellä pehmeältä, rauhaisalta, hiljaiselta ja samaan aikaan vahvalta.